Korkeakoulutettujen työtilanne

Korkeakoulutettujen työtilanne vaihtelee huomattavasti alan ja paikkakunnan mukaan. Yleisesti ottaen voi kuitenkin lausua, että korkeampi koulutus takaa Suomessa vielä toistaiseksi helpomman työllistymisen ja paremman palkkatason.

Varman työllistymisen alat

On sektoreita, joiden korkeasti koulutetut edustajat työllistyvät lähes sataprosenttisesti omalle alalleen. Tällaisia ovat lääketiede, hammaslääketiede, oikeustiede ja monet polyteknilliset alat, kuten sähkötekniikka, tietotekniikka ja automaatiotekniikka. Työllistyminen on varmaa etenkin, jos vastavalmistunut on valmis muuttamaan paikkakuntaa, sillä pääkaupunkiseudun ja yliopistopaikkakuntien ulkopuolelle jää suuri joukko pienempiä kaupunkeja, joissa kyseisten alojen ammattilaisista on huutava pula.

Myös esimerkiksi äidinkielen, kielten, matematiikan ja muiden perusaineiden opettajista on jatkuvasti pulaa eri puolilla Suomea, mutta näiden alojen ei voida sanoa olevan aivan yhtä varmoja työllistäjiä kuin edellä mainittujen sektoreiden. Jo se, ettei opettajankoulutukseen pääseminen ole itsestään selvää, vaikka olisi tullut hyväksytyksi opiskelemaan suomen kieltä tai matematiikkaa, tekee näistä aloista selvästi epävarmempia työllistäjiä. Jos esimerkiksi suomen kielen opiskelija jää ilman opettajankoulutuspaikkaa, hänen työllistymismahdollisuutensa kapenevat huomattavasti.

Heikon työllistymisen alat

On olemassa suuri joukko korkeakoulutuksen piiriin kuuluvia aloja, joiden työllisyystilannetta voisi pitää suorastaan katastrofaalisena. Humanistisen tiedekunnan irvaillaan tällä hetkellä olevan työttömyyskortistoon valmistava opinahjo, vaikka tilanne ei kaikkien sen oppiaineiden kohdalla olekaan aivan näin synkkä.

Heikoimmin humanistisesta tiedekunnasta valmistuminen työllistyy, jos hänen pääaineensa on kovin kaukainen ajallisesti tai maantieteellisesti. Esimerkiksi arkeologian tai sanskritin opinnoilla on hyvin vaikea löytää töitä, jotka jollakin tavalla liittyisivät opintoihin. Tällöin työkokemuksen, yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja persoonallisten piirteiden vaikutus työllistymiseen kasvaa, kun haettavissa on kaikki ne paikat, joiden edellytyksenä on joko ylempi tai alempi korkeakoulututkinto, mutta niiden alaa ei ole sen tarkemmin määritelty. Monet kuntien ja valtion virkamiesten tehtävät ovat tällaisia.

Parhaiten humanistisesta tiedekunnasta valmistuvista työllistyvät eri alojen opettajat, mutta heidänkin välillään on suuria eroja. Eniten kysyntää on jo edellä mainituilla äidinkielen opettajilla. Toisella sijalla ovat englannin, ruotsin ja matematiikan opettajat, jotka yleensä löytävät itselleen työpaikan valmistumisen jälkeen, vaikka heillä ei olisi kuin yksi opetettava aine. Työllistymistilannetta kuitenkin heidänkin kohdallaan parantaa huomattavasti, jos he pystyvät oman pääaineensa ohella opettamaan jotakin toista ainetta, kuten useampia kieliä tai matematiikan ohella fysiikkaa tai kemiaa.

Oman verrattain hyvin työllistyvän humanistien joukkonsa muodostavat Suomessa harvinaisia, mutta koko ajan yleistyviä kieliä opiskelevat henkilöt. Arabiaa ja kurdia osaavista tulkeista sekä kääntäjistä on jatkuvasti pulaa, minkä takia näitä kieliä opiskelevat työllistyvät usein jo opiskeluaikanaan. Myös venäjän osaajat ovat kysyttyä henkilökuntaa tulkkaustoimistoissa.

Kansainvälisyys tuo uusia mahdollisuuksia

Kansainvälistymisen myötä suomalaisista korkeakouluista valmistuneiden työllisyystilanne on parantunut huimasti, sillä kotimaista koulutusta arvostetaan korkealle. Opiskelijavaihto myös alentaa kynnystä lähteä maailmalle, sillä opintojen aikana ulkomaanjakson kokenut tietää jo kokemuksesta, millaista on elää muualla kuin Suomessa. Opetusministeriö myös järjestää vastavalmistuneille mahdollisuuksia osallistua työharjoitteluun ulkomailla.

Jos korkeakoulusta valmistunut on valmis kokeilemaan siipiään tai hankkimaan kannuksia ulkomailla, hän parantaa huomattavasti asemiaan työpaikkakilpailussa myös kotimaassa, sillä kansainvälisissä paikoissa työskennelleitä arvostetaan työnhaussa suomalaisissa yrityksissä.

Miten voi parantaa työllistymismahdollisuuksiaan?

Kielitaidon ja erilaisten kulttuurien kohtaamisen taidon korostuminen parantaa ulkomailla työskennelleiden työllistymistilannetta, mutta kyllä asemiaan kilpailussa voi parantaa myös kotimaassa valitsemalla opinto-ohjelmaansa vapaaehtoisia kieliä ja vaikkapa sivuaineeksi jonkin maantieteellisen alueen opintokokonaisuuden, vaikka Itä-Euroopan tutkimuksen. Myös viestinnän opinnot parantavat työllistymismahdollisuuksia lähes alalla kuin alalla.

Aktiivinen osallistuminen opiskelijatoimintaan, verkostoituminen ja mahdollisimman varhainen oman alan opintojen ohessa tehtäviin töihin hakeutuminen parantavat ratkaisevasti työllistymismahdollisuuksia.

Opetuksen taso suomalaisissa korkeakouluissa

Opetuksen taso suomalaisissa korkeakouluissa vaihtelee melkoisesti, mutta on yleisesti ottaen varsin hyvä. Suomessa on pyritty määrätietoisesti parantamaan korkeakouluissa opettavien pedagogisia valmiuksia ja esimerkiksi lehtorin paikkoja täytettäessä ei enää riitä, että hakijalla on hyvät tieteelliset meriitit. Vakituisiin opetustehtäviin palkattavilta henkilöiltä edellytetään, että he ovat jollakin tavalla hankkineet itselleen pedagogista osaamista, vaikka varsinaisia kriteerejä vaadittavasta pedagogisesta koulutuksesta ei olekaan kirjattu kaikkien korkeakoulujen ohjesääntöihin.

Opetuksen taso ei kuitenkaan ole riippuvaista ainoastaan opettajien pedagogisesta osaamisesta, vaan ratkaisevan tärkeällä sijalla opetuksen arvioinnissa on opetusta antavan henkilön oma perehtyneisyys opetettavaan asiaan. Tällä hetkellä on varsin tavallista, että lehtorin paikkoja jaettaessa ei pelkillä maistereilla juuri ole mahdollisuuksia tulla valituiksi, vaan valinnassa suositaan lisensiaatteja ja tohtoreita, joiden perehtyneisyys omaan alaan katsotaan merkittävästi maisterin perehtyneisyyttä syvemmäksi.

Maisterilla saattaa olla mahdollisuudet tulla valituksi vain, jos hän voi omien tieteellisten tutkimuksiensa ja kirjoitustensa pohjalta osoittaa olevansa syvällisesti omaan alaansa perehtynyt henkilö. Myös merkittäviin tutkimushankkeisiin tai työryhmiin osallistuminen saattaa edistää maisterin valintaa lehtorin virkaan.

Korkeakoulujen arviointi

Korkeakouluja arvioidaan maailmanlaajuisten arviointiohjelmien puitteissa ja suomalaiset korkeakoulut sijoittuvat niissä keskimäärin varsin kohtalaisesti, kun ottaa huomioon, miten pienistä ja perifeerisistä oppilaitoksista on kysymys. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että korkeakouluja arvioitaessa otetaan huomioon muitakin seikkoja kuin puhtaasti opetuksen taso. Oppilaitoksen sijoittuminen hyvin arviointilistalla ei vielä kerro, että siinä oppilaitoksessa saa aineessa kuin aineessa korkeatasoista opetusta.

Pienessä ja syrjäisessä oppilaitoksessa saattaa hyvinkin olla henkilökuntaa, jonka opetus on erittäin korkeatasoista. Sen sijaan suuressa yliopistossa voi joutua kuuntelemaan luennoitsijaa, joka kyllä tuntee alansa, mutta ei ole lainkaan motivoitunut luennoimaan tai kohtaamaan opiskelijoita. Tämän seurauksena suhde opiskelijoihin jää pinnalliseksi ja opetuksen anti varsin heppoiseksi.

Opettaja ja tutkija eivät aina kohtaa opiskelijan eduksi

Valitettavan joskus on niin, että professorien kiinnostus opiskelijoita kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun he edistyvät opinnoissaan. Kandivaiheen perusopiskelija ei näin ollen ole lainkaan kiinnostava ja heille pidettävät luennot toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina pakkopapatuksina, joista joka ikinen opiskelija voi aistia professorin leipääntymisen. Tällainen ei ole omiaan lisäämään opiskelijoiden motivaatiota tai kiinnostusta kyseistä aihetta kohtaan.

Nämä professorit ovat yleensä henkilöitä, jotka ovat hakeutuneet yliopistouralle kiinnostuttuaan tutkimusalastaan. He nostavat yliopistonsa asemaan korkeakoulujen arvioinnissa tekemällä korkeatasoista tutkimusta, mutta eivät helpota etenkään aloittelevien opiskelijoiden asemaa. Mutta kun ensimmäisistä massaluennoista selviää, jatkaa sitkeästi kohti valmistumista ja on aika alkaa työstää omaa lopputyötä, saattaa ensimmäisten opiskeluvuosien nuivasta tiedemiehestä sukeutua innostunut ja osaava pro gradu -tutkimuksen ohjaaja. Saatat jopa huomata, että tylsistä tylsin ja tylyistä tylyin tyyppi onkin hauska ja lämmin ihminen, jonka johdolla innostut yhä syvemmin paneutumaan oman aiheesi hienouksiin ja saloihin.

Hyviä opettajia on paljon

Parhaat opettajat ovat kuitenkin henkilöitä, jotka sekä ovat syvällisesti kiinnostuneita omasta alastaan, tekevät jatkuvasti tutkimusta ja ovat samalla kiinnostuneita uusista opiskelijoista ja haluavat kehittyä myös opettajina. Tällaistakin opetushenkilökuntaa löytyy suomalaisista korkeakouluista paljon.

Opiskelijan eduksi toimii myös tilanne, jossa yliopistojenkaan virat eivät enää ole eläkevirkoja, vaan vakituinenkin henkilökunta joutuu kilpailemaan säilyttääkseen paikkansa. Näin lehtorit ja professorit joutuvat sekä osoittamaan tutkimuksillaan osallistuvansa koko ajan tieteellisen työn tekemiseen, että huolehtimaan samalla kilpailukyvystään pedagogisella rintamalla.

Lehtorien valintaprosessi myös korostaa opetusvalmiuksia, sillä jokaisen kyseistä paikkaa tavoittelevan tulee hakuprosessissa riittävän pitkälle edettyään antaa opetusnäyte. Opetusnäytteen arvioi lautakunta, johon kuuluu myös kaksi opiskelijaa. Jos arvioiva taho arvioi opetusnäytteen heikoksi, henkilöä ei voida valita virkaan.

Gradun tai muun lopputyön tekeminen

Nykyisin sekä korkeakouluopinnot että ammatilliset opinnot päättyvät tai huipentuvat tavallisesti jonkinlaisen lopputyön tekemiseen. Suurin ero korkeakouluissa tehtävän lopputyön, kuten kandidaatin tutkielman, pro gradu -tutkielman tai väitöskirjan ja ammatillisten oppilaitosten lopputyön välillä on tieteellisyys. Korkeakouluissa lopputyöltä odotetaan tutkimuksellista otetta, kun taas ammatillisella puolella tavallisimmin kuvataan jokin ammatillinen prosessi, kuten vaikkapa tietyn työtehtävän eri vaiheet ja niissä tarvittavat työvälineet ja suojaimet.

Yhteistä näille molemmille töille on se, että ne edellyttävät itsenäistä ja kurinalaista työskentelyä ja vaativat tekijältään kykyä kirjoittaa omaksumistaan asioista selkeästi ja johdonmukaisesti. Myös erilaiset tehtävän tekniset vaatimukset täytyy osata ottaa huomioon ja esimerkiksi viittaukset sekä lähteet täytyy kaikissa lopputöissä osata merkitä oikein. Näistä kaikista seikoista antaa oppilaitos ohjeet ja aiheesta on myös kirjoitettu paljon kirjallisuutta.

Lopputyö tuntuu aina haastavalta

Lopputyön kirjoittaminen on aina opiskelijalle suuri henkinen ponnistus. Työn aloittamiseen liittyy usein monenlaisia kysymyksiä ja moni kokee, ettei hänellä ole valmiuksia sellaisen projektin tekemiseen. Myös työn kuluessa useimmille lopputyön kirjoittajille tulee vastaan tilanteita, joissa usko omiin kykyihin kirjoittajana on koetuksella ja tulee halu iskeä hanskat tiskiin. Jonkinlaisia epäilyksiä joko ennen työn aloittamista tai työn kuluessa on luultavasti ollut jokaisen lopputyön kirjoittajan mielessä.

Lopputyötä ei kuitenkaan kannata pelätä. Jos on selviytynyt opinnoissaan niin pitkälle, että on aika tarttua siihen, on taatusti myös opintojen aikana hankkinut itselleen valmiudet lopputyön kirjoittamiseen. Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä, että työn ei odoteta olevan huippuunsa hiottu, omalta alaltaan kaiken kattava viimeinen sana. Se on, pois lukien akateemiset väitöskirjat, harjoitus siinä missä muutkin opintoihin liittyvät kirjoitelmat, hiukan laajempi vain.

Lopputyön kirjoittamisen aloittamista ei kannata lykätä, vaan siihen on syytä tarttua välittömästi, kun se tulee opinnoissa ajankohtaiseksi. Parasta olisi hyvissä ajoin merkitä lukujärjestykseen ajat myös omatoimiselle työskentelylle ja totuttaa itsensä kurinalaiseen työskentelyyn noina aikoina. Näin lopputyö valmistuu vaivattomasti eikä jää roikkumaan viime tippaan. Aivan liian usein valmistuminen on kiinni puuttuvasta lopputyöstä. Kun aikaa kuluu, työhön tarttuminen tai sen jatkaminen tulee vain koko ajan vaikeammaksi.

Miten varmistaa lopputyön valmistuminen?

Mikäli osallistut kurssille, kuten seminaariin, jonka aikana lopputyö pyritään saattamaan valmiiksi, varaa kurssin aikana riittävästi aikaa omatoimiseen työskentelyyn ja tee tunnollisesti kaikki kurssilla määrätyt tehtävät. Näin saatat hyvinkin saada lopputyösi valmiiksi kurssin aikana, jolloin sinulla on koko haastavan työvaiheen ajan käytettävissäsi kurssin vetäjän ja kurssille osallistuvien opiskelijoiden tuki.

Jos taas joudut pakertamaan lopputyötä ilman ryhmän tukea, etsi opiskelutovereittesi joukosta itsellesi pari, joka on samassa opintojen vaiheessa ja voi jakaa kokemuksesi lopputyön tekemisestä. Tavatkaa säännöllisesti ja kertokaa toisillenne, miltä työn tekeminen tuntuu, mitä vaikeuksia ja iloja siihen liittyy. Valvokaa myös toistenne edistymistä sopimalla jokaisen tapaamisen lopussa, mitä pitää olla tehtynä seuraavaan tapaamiseen mennessä.

Kun lopputyön tekeminen tuntuu mahdottomalta

Jos olet oman lopputyösi kanssa joutunut tilanteeseen, jossa työ vain ei etene ja koet, että et mitenkään pysty saamaan työtäsi valmiiksi, hae välittömästi apua työsi ohjaajalta. Jokaisella lopputyötään tekevällä opiskelijalla tulisi olla nimettynä vastuuopettaja, lehtori tai professori, joka on hänen ohjaajansa. Jos sinulle ei ole nimetty vastuuopettajaa, mene rohkeasti sen opettajan juttusille, joka tuntee työsi aiheen oppilaitoksessasi parhaiten ja pyydä häntä työsi ohjaajaksi. Sinun oikeuksiisi kuuluu saada ohjausta lopputyön tekemisessä.