Gradun tai muun lopputyön tekeminen

Nykyisin sekä korkeakouluopinnot että ammatilliset opinnot päättyvät tai huipentuvat tavallisesti jonkinlaisen lopputyön tekemiseen. Suurin ero korkeakouluissa tehtävän lopputyön, kuten kandidaatin tutkielman, pro gradu -tutkielman tai väitöskirjan ja ammatillisten oppilaitosten lopputyön välillä on tieteellisyys. Korkeakouluissa lopputyöltä odotetaan tutkimuksellista otetta, kun taas ammatillisella puolella tavallisimmin kuvataan jokin ammatillinen prosessi, kuten vaikkapa tietyn työtehtävän eri vaiheet ja niissä tarvittavat työvälineet ja suojaimet.

Yhteistä näille molemmille töille on se, että ne edellyttävät itsenäistä ja kurinalaista työskentelyä ja vaativat tekijältään kykyä kirjoittaa omaksumistaan asioista selkeästi ja johdonmukaisesti. Myös erilaiset tehtävän tekniset vaatimukset täytyy osata ottaa huomioon ja esimerkiksi viittaukset sekä lähteet täytyy kaikissa lopputöissä osata merkitä oikein. Näistä kaikista seikoista antaa oppilaitos ohjeet ja aiheesta on myös kirjoitettu paljon kirjallisuutta.

Lopputyö tuntuu aina haastavalta

Lopputyön kirjoittaminen on aina opiskelijalle suuri henkinen ponnistus. Työn aloittamiseen liittyy usein monenlaisia kysymyksiä ja moni kokee, ettei hänellä ole valmiuksia sellaisen projektin tekemiseen. Myös työn kuluessa useimmille lopputyön kirjoittajille tulee vastaan tilanteita, joissa usko omiin kykyihin kirjoittajana on koetuksella ja tulee halu iskeä hanskat tiskiin. Jonkinlaisia epäilyksiä joko ennen työn aloittamista tai työn kuluessa on luultavasti ollut jokaisen lopputyön kirjoittajan mielessä.

Lopputyötä ei kuitenkaan kannata pelätä. Jos on selviytynyt opinnoissaan niin pitkälle, että on aika tarttua siihen, on taatusti myös opintojen aikana hankkinut itselleen valmiudet lopputyön kirjoittamiseen. Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä, että työn ei odoteta olevan huippuunsa hiottu, omalta alaltaan kaiken kattava viimeinen sana. Se on, pois lukien akateemiset väitöskirjat, harjoitus siinä missä muutkin opintoihin liittyvät kirjoitelmat, hiukan laajempi vain.

Lopputyön kirjoittamisen aloittamista ei kannata lykätä, vaan siihen on syytä tarttua välittömästi, kun se tulee opinnoissa ajankohtaiseksi. Parasta olisi hyvissä ajoin merkitä lukujärjestykseen ajat myös omatoimiselle työskentelylle ja totuttaa itsensä kurinalaiseen työskentelyyn noina aikoina. Näin lopputyö valmistuu vaivattomasti eikä jää roikkumaan viime tippaan. Aivan liian usein valmistuminen on kiinni puuttuvasta lopputyöstä. Kun aikaa kuluu, työhön tarttuminen tai sen jatkaminen tulee vain koko ajan vaikeammaksi.

Miten varmistaa lopputyön valmistuminen?

Mikäli osallistut kurssille, kuten seminaariin, jonka aikana lopputyö pyritään saattamaan valmiiksi, varaa kurssin aikana riittävästi aikaa omatoimiseen työskentelyyn ja tee tunnollisesti kaikki kurssilla määrätyt tehtävät. Näin saatat hyvinkin saada lopputyösi valmiiksi kurssin aikana, jolloin sinulla on koko haastavan työvaiheen ajan käytettävissäsi kurssin vetäjän ja kurssille osallistuvien opiskelijoiden tuki.

Jos taas joudut pakertamaan lopputyötä ilman ryhmän tukea, etsi opiskelutovereittesi joukosta itsellesi pari, joka on samassa opintojen vaiheessa ja voi jakaa kokemuksesi lopputyön tekemisestä. Tavatkaa säännöllisesti ja kertokaa toisillenne, miltä työn tekeminen tuntuu, mitä vaikeuksia ja iloja siihen liittyy. Valvokaa myös toistenne edistymistä sopimalla jokaisen tapaamisen lopussa, mitä pitää olla tehtynä seuraavaan tapaamiseen mennessä.

Kun lopputyön tekeminen tuntuu mahdottomalta

Jos olet oman lopputyösi kanssa joutunut tilanteeseen, jossa työ vain ei etene ja koet, että et mitenkään pysty saamaan työtäsi valmiiksi, hae välittömästi apua työsi ohjaajalta. Jokaisella lopputyötään tekevällä opiskelijalla tulisi olla nimettynä vastuuopettaja, lehtori tai professori, joka on hänen ohjaajansa. Jos sinulle ei ole nimetty vastuuopettajaa, mene rohkeasti sen opettajan juttusille, joka tuntee työsi aiheen oppilaitoksessasi parhaiten ja pyydä häntä työsi ohjaajaksi. Sinun oikeuksiisi kuuluu saada ohjausta lopputyön tekemisessä.